Lappilainen jänkämaisema helmikuisessa lumisatheessa

Lappilainen jänkämaisema helmikuisessa lumisatheessa

Suksen sitheistä kuuluu joka työnölä semmonen hiljanen vinkasu, ko muovi hankaa toista muovia, ääni on ko kissanpennun naukasu.
Mulla oli aikasemin semmoset perintheiset kengän takaset metallisitheet, mutta uusien suksien kans tulit nuo muoviset ja hyvin kiinipysyvät. On niilä joku nimiki, mutta en sitä nyt muista.

Jänkämaisema helmikuisessa lumisatheessa; pienikokosia, vaivasen näkösiä männyn taimia ja pajunoksia lumen alta näkyvillä ja jänkäojan painaumana hangessa. Rännän sekanen sae tekkee mettänreunasta utusen ja epäselvän tumman nauhan harmaata taivasta vasten.

Jossaki, ei niin kaukana täältä, perheet hajoavat, jokku ehkä iäksi. Isät hallaavat lapsensa ja vaimonsa rajala ja kääntyvät kohti sotakenttää.

Yritän karkottaa nuo mielikuvat ja muistaa, että olen Suomen Lapissa ja hiihän jollaki nimettömälä jänkälä Hangasojan varressa.
Saukko on tehny lumhen ommaa väyläänsä, seurailen sitä. Jälki laskee ojhan sulapaikhan, semmoshen laahjan lumikattoshen onkalhon. Elukkaa ei kuintenkhan näy, vaikka jäljet vaikuttavat tämänaamusilta. Oottelen vähän aikaa, mutta tuo sympaattinen kalansyöjä pyssyy näkymättömissä.

”Maa vieras on ja kylmä kevät sen. Natalia sua paleltaa…”

Värssy jauhaa kiusalisena korvamatona, silmissä näkyvät nuoren Sinikka Sokan kasvot. Eipä tainu Elvi Sinervo arvata missä yhteyvessä hänen runonsa herräis uuthen tulemishen, ko turvasäilössä kirjotti ukrainalaisen vankitoverinsa innottamana nuo säkheet.

Lumisae ruokkii hiljasuutta.

Lumi kantaa mettäsuksea melko hyvin, vain muutaman kerran humpsahtaa syvemälle. Ylitän ojan ja kohta olen tiheässä sekamettässä, jossa pittää mutkitella puitten välissä. Käänyn takasi väljemälle ojavarrele ja hiihtelen sen laitaa. Ketun jäljet kulkevat samale suunale.

Riekko lähtee muutaman metrin päästä. Se lähtee äänettömästi, vain pajun varpu jääpi heilumhan. Talven suojaväriä kantava riekko erottuu valkosempana, ko alapuolelansa oleva lumi ja harmaa taivas. Liitää matalalla, kääntyy ja katoaa jonnekki.
Tuo kaunis valkonen lintu.

Takaisin blogiin