Riekot

Pakkasta on nyt jotain -16, mutta kylmä tuuli puhaltelee sen verran purevasti, että villavälihousut ja yksi fleesepaita eivät olisi olleet liioittelua. Tällä kertaa jätin sukset autoon ja kävelen syvälle painunutta uraa, joka on ollut useamman hiihtäjän ja ahkionkin reittinä. Kantaa kohtuullisesti jalkamiehen.

Melkein jaloistani lähtee riekko lentoon, vähän kauempaa toinen. Kumpikin piilotteli pajukon suojassa ja kuuntelivat lähestyviä ääniä, sitten kun tumma hahmo tuli liian lähelle, pakoreaktio voitti suojassa pysymisen vaiston. Jälkiä olen havainnut tänä talvena enemmän kuin moneen vuoteen, myös useampia näköhavaintoja on ollut. Kuvaamaan en ole päässyt. 

Seuraan katseella lammen suuntaan lähteneitä lintuja. Ne lentävät muodostelmassa, jossa toinen on vähän taempana sivulla. Ne leijaavat äänettömästi matalalla ja erottuvat valkoisempana kuin niiden alla oleva hanki, mustat pyrstösulat korostavat höyhenten valkoisuutta.

Linnut katoavat lammen rantapajukon taakse ja arvattavasti kuuntelevat jonkin aikaa paikoillaan, ja kun ääniä ei enää kuulu, alkavat taapertaa pajujen väleissä ja napsivat urpuja nokkaansa, kivipiiras jauhaa urvut ravinnoksi ja suolisto poistaa ylimääräisen. Nukkumakiepin pohjalta jätökset useimmiten löytyvät.

Mietin vielä riekkoja. Varmaan ne kohtapuolin asettuvat lumen sisään karuun makuhuoneeseensa. Muistin, että 80 -luvulla olen yhden riekon ampunut ja se jäi ainoaksi. Pystykorvan kanssa metsästäessä eivät riekot ole ensisijainen saalistuskohde. Taisin sen linnun lahjoittaa isälle ja äidille. 

Tänä päivänä riekko ja varsinkin talviriekko edustaa minulle kauneutta, puhtautta ja muuttumattomuutta tässä muuttuvassa maailmassa; muistoa ajoilta, jolloin se todella oli elämää antava lintu Lapissa, jopa tällä meidän korkeudella. Riekko sukeltaa lennosta pehmeään lumeen ja etenee jonkin matkaa lumen alla sukelluskohdastaan, sitten se asettuu paikoilleen, yläpuolella kuultaa vielä sinertävää valoa lumikerroksen läpi.

Lintu sulkee silmänsä ja kääriytyy pallomaiseen muotoon. Sen pieni sydän pumppaa verta ja pitää vähään tyytyviä elintoimintoja yllä. Riekko nukkuu riekon unta ja sen aistit ovat valppaina kettujen ja muiden saalistajien varalta.

Tuo valkoinen hieno lintu. Kiitos että olet täällä taas.