ÄKÄSMYLLY - KESKITALVEN TUNNELMAA

Tunnelmallinen kuva Äkäsmyllystä - monille matkailijoille tutusta kohteesta Muonion puolella Äkäslompolon läheisyydessä. 

Toimituskulut 0 € kaikkialle Suomeen, Ahvenanmaalle ja Ruotsiin!

• Käsityönä koottu ja laatuvarmistettu perinteinen kangastaulu
• Kangas on pingotettu kestävään kehykseen.
• Taulu on valmistettu laadukkaalla menetelmällä parhaan väriloiston ja värien kestävyyden takaamiseksi.
• Taulussa on käytetty laadukasta mattapintaista kangasta.
  
• Sivuille taittuva kangas antaa kuvalle kauniin syvyyden ja laadukas kangas luonnollisen pinnan!
• Täydellinen talvikuva luonnonläheisin värein, jotka sopivat moneen kotiin.

Lapin kävijänä tunnettu Reino Helismaa kirjoitti säkeet Vanhan Myllyn Taruun: ”Se jauhanut riemua ja suruakin kai, sen kiviin moni karvas kyynel tipahtaa jo sai. Se pettuun lienee pettymystä pelkkää jauhanut, mut’ runsaan sadon myötä iloinnut”.

Varmaan nämä säkeet pätevät myös Äkäsmyllyyn. Mylly, vanhasta leimauskämpästä tehty kahvio, puuvaja, verkkokoppi, riihi ja vessa seisovat Äkäsjärvestä Äkäslompoloon virtaavan Äkäsjoen rannalla kuin olisivat olleet siinä jo aikojen alusta.

Vuodesta 1977 Äkäsmyllyn rakennukset valjastettiin turismille ja latukahvilakäyttöön. Olin itsekin jonkin aikaa entisöimistöissä isäni mukana. Kuvassa olevassa entisöidyssä myllyrakennuksessa jauhettiin ohrajauhoja Riemuliiterin keskiviikkoiltaisiin myllytansseihin. Paikalla on myös pidetty lapinkasteita ja yhteislaulutilaisuuksia.

Kuvanottohetkellä on tammikuu ja myllyn ympärillä keskitalven hiljaisuus. Sympaattinen koskikara liikehtii linkan alla ja sukeltelee sulaan veteen ravintoa etsien. Lumiset koivut ympäröivät ja verhoavat patinoitunutta rakennusta, joka muistuttaa ajasta, jolloin työ oli tehtävä joskus raskaimman jälkeen.

Ennen kuvan ottoa aistin lumikenkieni päällä sitä tunnelmaa mikä paikasta huokui. Mieleen tulee isäni runoilemat sanat ajalta, kun hän vietti talven entisöimistyömaalla: ”Saat tuntea erämaan rauhaa, Äkäslinkka vain hiljaa rupattaa. Sen vanha mylly taas jälleen jauhaa, sen kivi kolkuttaa sauvakkaan”.

— Kuvaaja kertoo