RUSKAN POLTTAMA JÄNKKÄ

Upea sisustustaulu Lapin ystäville - pala Lappia kotiisi! 

Toimituskulut 0 € kaikkialle Suomeen, Ahvenanmaalle ja Ruotsiin!

• Käsityönä koottu ja laatuvarmistettu perinteinen kangastaulu
• Kangas on pingotettu kestävään kehykseen.
• Taulu on valmistettu laadukkaalla menetelmällä parhaan väriloiston ja värien kestävyyden takaamiseksi.
• Taulussa on käytetty laadukasta mattapintaista kangasta.
• Sivuille taittuva kangas antaa kuvalle kauniin syvyyden ja laadukas kangas luonnollisen pinnan.
• Upea sisustustaulu Lapin ystävien kotiin ja mökille!

"Pitkä on aapa, vielä kaukana oottaa tunturi yksinäinen" todetaan yhdessä laulussa ja se tunnelma tulee tästäkin näkymästä.

On taas se aika vuodesta, että jänkäaavat saavat okranruskean –keltaisen ja paikka paikoin punertavankin värityksen. On ruskan aika.

Metsän muuttuminen väritykseltään levottomaksi ja kuolevien lehtien ritinä tuulessa saa linnut ja muut metsän eläimet aroiksi. Maalinnut, metsot, teeret ja riekot pysyttelevät piilossa mättäiden vierellä ja vasta ihmisen tultua vaarallisen lähelle, lähtevät ne karkuun ja lentävät yleensä kauas. Puuhun ne eivät helposti nouse.

Me ihmiset sen sijaan näemme ruskan luonnossa kauniina. Kuinka kulkijan silmää ilahduttaakaan jänkäaavan takana värikirjoinen metsänreuna ja sen takana nouseva tunturinrinne. 

Istuin pitkään tämän aapasuon reunamailla ja katselin syksyn polttamaa maisemaa. Lainiotunturi, jonka loivaa profiilia yleensä katselin koti-ikkunasta näytti täältä erämaan puolelta jylhältä ja yksinäiseltä. Tunsin sitä iloa, jota jokainen vaeltaja tuntee päästyään sinne, minkä on matkatavoitteekseen asettanut.

Jänkä, jänkkä, aapasuo, aapa, ja niin monella muullakin nimellä tämä vaikeakulkuinen maastomuoto tunnetaan. Ehkä juuri ruskan aikaan jänkät ovat parhaimmillaan; jänkäheinät ovat saaneet punertavanruskean värin ja siellä täällä seassa näkyy valkoisia suovilloja ja sitkeät kitukasvuiset männyntaimet pilkottavat paikka paikoin vihreyttään.

Aina tällaisissa yksinäisissä tunnelmoinneissa ajatukseni kulkevat siihen, kuinka täällä on eletty ja liikuttu vuosisatoja sitten. Sen aikaisille kulkijoille ruskan alku merkitsi yltäkylläisen kesän kuolemista ja vaikeamman vuodenajan odotusta. Erämies liikkunut metsästysretkillään metsän viljan korjuulla ja joku mökkiläinen polttopuun keruuretkillään. "Mitäpä iloa kuoleman väreissä on", on saattanyt sen aikainen eläjä saattanut ajatella. Olipa niin tai näin, vuodenajat ovat vaihtuneet omin ominaispiirteineen ja vaihtuvat vieläkin.

Minä kuitenkin istun jänkän reunamailla, nojaan puuhun, kuuntelen tuulta, lintujen ääniä ja sydämeni iloitsee siitä mikä silmieni eteen avautuu. Tämän hetken tämä on yksin minun Lappini.

— Kuvaaja kertoo